Jatkokysymykset: Helppo tapa olla pidetympi

Jatkokysymykset – eli kysymykset, jotka jatkavat toisen juuri sanomasta aiheesta – ovat helpoin tapa olla pidetympi keskustelussa. Geneeristen rutiinikysymysten sarja tekee päinvastoin: se muuttaa treffit tai chatin työhaastatteluksi.

Tärkeimmät opit

• Ihmisistä, jotka kysyvät enemmän jatkokysymyksiä, pidetään enemmän (Huang ym., 2017, Harvard).
• Noin 1 000 pikadeitin tutkimuksessa runsas geneeristen kysymysten määrä ennakoi yhteyden puuttumista, kun taas tarinoiden jakaminen toi ihmisiä lähemmäs toisiaan (McFarland ym., 2013).
• Jatkokysymys tarttuu toisen käyttämään sanaan ja menee pykälän syvemmälle.
• Jos kysyit viimeisen kysymyksen, älä kysy seuraavaa: reagoi, jaa tai kuittaa leikkimielisesti.
• Kysymykset eivät ole itsetarkoitus. Tärkeintä on saada toinen tuntemaan itsensä kuulluksi.

Mitä tutkimus sanoo

Vuonna 2017 Harvardin tutkijatiimi (Huang, Yeomans, Brooks, Minson ja Gino) julkaisi tutkimussarjan ytimekkäällä otsikolla: ”It Doesn't Hurt to Ask” (Kysyminen ei satu). Ihmiset, jotka kysyivät enemmän kysymyksiä, olivat keskustelukumppaniensa mielestä pidetympiä – ja vaikutus johtui ennen kaikkea jatkokysymyksistä. Tutkijoiden mukaan syynä on reagoivuus (responsiveness): hyvä jatkokysymys osoittaa, että kuuntelit, ymmärsit ja välität vastauksesta. Pikadeittiaineistossa enemmän jatkokysymyksiä kysyneet saivat useammin ”kyllä”-vastauksen toisille treffeille. Ihmiset myös aliarvioivat sen, kuinka paljon kysyminen auttaisi.

Kaksi rehellistä reunaehtoa. Ensinnekin myöhempi uudelleenanalyysi kyseenalaisti osan pikadeittituloksista, ja kokeelliset vaikutukset ovat kohtalaisia, eivät mitään taikuutta. Toiseksi pelkkä kysymysten määrä ei ole olennainen asia. Stanfordin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin noin tuhatta neljän minuutin pikadeittiä (McFarland, Jurafsky ja Rawlings, 2013), huomattiin, että suuri kysymysmäärä ennakoi usein yhteyden katkeamista: kysymyksillä täytettiin kiusallisia hiljaisuuksia, ja haastattelumainen kysymyspatteristo tuntui kylmältä. Se, mikä loi kemioita (”klikkasi”), oli ymmärryksen osoittaminen, toisen sanojen päälle rakentaminen ja omien tarinoiden jakaminen.

Yhteenvetona: jatkokysymykset toisen sanomisista ovat loistavia. Kiusallisen hiljaisuuden täyttäminen rutiinikysymyksillä ei ole.

Jatkokysymys vs. haastattelumoodi

Tältä ero näyttää deittisovelluksen chatissa.

Haastattelumoodi:

Toinen: Palasin juuri Lissabonista.

Sinä: Kiva. Mitä teet työksesi?

Toinen: UX-suunnittelua.

Sinä: Kiva. Onko sinulla sisaruksia?

Jokainen kysymys on sellaisenaan aivan ok, mutta yhdessä ne tuntuvat kyselylomakkeelta. Millään, mitä toinen sanoi, ei ollut merkitystä seuraavan viestin kannalta.

Jatkokysymysmoodi:

Toinen: Palasin juuri Lissabonista.

Sinä: Mitä Lissabon teki sinulle? Kuulostat siltä, että sinulla on jo ikävä takaisin.

Toinen: Rehellisesti sanottuna sitä ruokaa. Ja eksymistä joka ikinen päivä.

Sinä: Eksymistä tarkoituksella vai sellaista ”puhelimesta loppui akku kukkulalla” -eksymistä?

Jälkimmäinen versio tarttuu toisen omiin sanoihin (”Lissabon”, ”eksyminen”) ja menee joka kerta askeleen syvemmälle. Siihen on myös paljon hauskempaa vastata.

Kolme hyvää jatkokysymystyyppiä

1. Syventävä kysymys. Ota toisen aihe ja kysy tarinaa tai tunnetta sen takana.

”Vaihdoit lakimiestyöstä keramiikkaan? Mikä oli se hetki, kun tiesit?”

2. Leikkisä arvaus. Kysymisen sijaan heitä kevyt arvaus, jonka toinen voi korjata. Se osoittaa, että mietit häntä, ja väärässä oleminen on osa hupia.

”Lupa arvata: sinä olet se ystävä, joka suunnittelee koko matkan taulukkoon.”

3. Aiempaan palaaminen (callback). Nosta esiin jotain, mistä toinen mainitsi aiemmin. Se on yksi selkeimmistä merkeistä siitä, että todella kuuntelit.

”Hetki, onko tämä se sama sisko, joka varasti pyöräsi vuonna 2019?”

Älä unohda jakaa itsestäsi

Keskustelu, jossa vain yksi kysyy, on silti haastattelu – vain kohtelias sellainen. Läheisyys kasvaa, kun molemmat avautuvat hieman, askel kerrallaan. Tämä ajatus juontaa juurensa Altmanin ja Taylorin työhön ihmissuhteiden syvenemisestä sekä Aronin kuuluisaan 36 kysymyksen tutkimukseen (1997), jossa parit, jotka vuorotellen paljastivat itsestään asteittain henkilökohtaisempia asioita, tuntivat olonsa läheisimmiksi kuin kevyttä pikkupuhetta käyneet parit. Sprecherin ja kollegoiden vuoden 2013 tutkimus osoitti, että vuorotellen tapahtunut avautuminen lisäsi pitämistä enemmän kuin yksipuolinen avautuminen.

Käytä siis yksinkertaista rytmiä: reagoi, jaa hieman omaasi, anna vuoro takaisin.

Toinen: Minulla on tentti huomenna ja olen lukenut saman sivun neljä kertaa uudelleen.

Sinä: Auts, se neljän kerran sivu. Minulle kävi samalla tavalla tilastotieteen kanssa, näen vieläkin painajaisia p-arvoista. Mikä aine sinulla on kyseessä?

Yksi pieni varoitus: jokaisen aiheenkääntäminen itseen (”voi, minäkin…”) tuntuu tilan kaappaukselta. Reagoi ensin toiseen, lisää vasta sitten oma pieni palasi ja anna puheenvuoro takaisin.

Yksinkertainen sääntö viestittelyyn

Jos kysyit viimeisen kysymyksen, älä kysy seuraavaa. Sen sijaan:

• Reagoi: ”Eikä, aivan mahtavaa.”
• Jaa: ”Minulle kävi täysin samoin Berliinissä, paitsi vuohen kanssa.”
• Kuittaa leikkimielisesti: ”Neljä kertaa? Rohkea strategia.”

Tämä yksi sääntö korjaa useimmat hyytyneet chatit. Se myös poistaa paineita sinulta: sinun ei tarvitse omistaa varastossa nokkelia kysymyksiä, sinun täytyy vain kuunnella viimeisin viesti.

Auttaa myös mennä pykälää syvemmälle kuin pelkkää sääpuhetta. Kardasin, Kumarin ja Epleyn (2022) tutkimus osoitti, että syvemmät keskustelut tuntemattomien kanssa tuntuivat vähemmän kiusallisilta ja loivat enemmän yhteyttä kuin ihmiset odottivat. Sinun ei tarvitse kysyä lapsuuden traumoista kolmannessa viestissä, mutta ”mikä sai sinut muuttamaan tänne?” voittaa aina ”miten viikonloppu meni?” -kysymyksen.

Kun jatkokysymykset eivät toimi

Jatkokysymykset ovat työkalu, eivät taikatemppu. Jos toinen vastaa lyhyesti, ei koskaan kysy mitään takaisin ja vastaa yhä hitaammin, lisäkysymykset eivät korjaa tilannetta. Se on signaali, ja selitämme artikkelissa merkit siitä, että joku on kiinnostunut (ja milloin päästää irti), miten sitä luetaan.

Eikä keskustelun lähtiessä käyntiin kannata jäädä kyselymoodiin ikuisesti. Hyvä chat on oikea hetki pyytää toista ulos selkeän suunnitelman kanssa. Jos olet vielä aivan alussa, katso miten kirjoittaa ensimmäinen viesti, johon vastataan.

Harjoittele sitä

Banterfox-ohjelman 2. päivä, ”Uteliaisuutta, ei haastatteluja”, on rakennettu tämän ympärille. Tarkistuspiste vie sinut kahvilaan lauantaiaamuna harjoituskumppanin viereen, jolla on läppäri: pidä keskustelu käynnissä kahdeksan viestin ajan pääosin jatkokysymyksillä ja herätä hänen kiinnostuksensa. Palvelin tarkistaa niiden viestiesi osuuden, jotka ovat aitoja jatkokysymyksiä – ei pelkkää yleistunnelmaa. Toinen haaste on deittisovellus-mätsäys, joka kyllästyy haastatteluihin: pidä keskustelu elossa kahdeksan viestin ajan ilman kahta rutiinikysymystä peräkkäin. Päivä 3, ”Jaa ja kuuntele”, valmentaa sitten toisen puolen: oman itsesi jakamisen ja aiempiin asioihin palaamisen.

Lähteet

• Huang, Yeomans, Brooks, Minson & Gino (2017). It Doesn't Hurt to Ask: Question-Asking Increases Liking. Journal of Personality and Social Psychology, 113(3), 430–452. doi:10.1037/pspi0000097
• McFarland, Jurafsky & Rawlings (2013). Making the Connection: Social Bonding in Courtship Situations. American Journal of Sociology, 118(6), 1596–1649.
• Aron, Melinat, Aron, Vallone & Bator (1997). The Experimental Generation of Interpersonal Closeness. Personality and Social Psychology Bulletin, 23(4), 363–377.
• Altman & Taylor (1973). Social Penetration: The Development of Interpersonal Relationships.
• Sprecher, Treger, Wondra, Hilaire & Wallpe (2013). Taking Turns: Reciprocal Self-Disclosure Promotes Liking in Initial Interactions. Journal of Experimental Social Psychology, 49, 860–866.
• Kardas, Kumar & Epley (2022). Overly Shallow? Miscalibrated Expectations Create a Barrier to Deeper Conversation. Journal of Personality and Social Psychology, 122(3), 367–398.